Paastot on ollut ja mennyt ajanjakso, mutta nyt aloitan huomenna uuden seitsemän viikon vähän tuon paaston kaltaisen jakson. Sitä kun on tän löysäilyjakson aikana alkanut kaipaamaan tiukempaa rakennetta arkeen. Aika erikoista on tämä kaipaus.
Asia mistä on päästävä eroon on kaikenlainen puhe pyrkimisestä olen esim. puhunut aina, että pyrin aloittamaan päivän rukouksella. Mitä se sellainen pyrkiminen on mikä ei johda toimintaan? En tiedä, mutta tästedes on ajateltava ja puhuttava ja tehtävä niin, että aloitan aamut rukouksella. En siis pyri aloittamaan vaan aloitan. On mietittävä päivälle rakenne ja toteutettava sitä. Kun rytmittää päivät rukoushetkillä, ruokavaliolla ja liikunnalla niin arki toimii kuin itsestään.
Siis enemmän suoraa toimintaa ja vähemmän jonninjoutavaa pyrkimistä ja loputtomia tekosyitä.
Ugh
.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti