No niinhän siinä sitten kävi, että voimat ehtyivät aivan Paaston viime metreillä. Keskiviikkona paastohommat eivät enää toimineet lainkaan. Ei pystynyt jatkaan. Homma lähti ns. lapasesta. Ja lapaset katosivat. Vähän harmittaa, mutta kai tääkin on Jumalan opetusta siitä, että liiallinen omahyväinen tyytyväisyys kilvoittelussa ei ole hyväksi. Sitä kun alkoi ittellä olla sellainen voitonriemuinen olo omien tekemisten ansiosta. Ok. tietynlaista tyytväisyyttä omiin hommin täytyy varmaan olla, mutta täytyis muistaa Jumalakin. Ja olla onnellinen omasta olemassaolosta.
.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti