loppu

Yksi vuosi ja tuhat rukousta. Näköjään rupesi loppuvaiheessa blogikynä hyytymään. Lopetuskin taitaa olla parisen kuukautta myöhässä. No, vuosi meni ja rukouksia ei sitten kuitenkaan tullut tuhatta täyteen.



En osaa sanoa onko tästä blogista syntynyt itselle mitään sen suurempaa. Ehkä muutoksen huomaa joku muu paremmin kuin itse. Mutta sen olen huomannut, että elämä on syiden ja seurausten loputon suo ellei tajua ankkuroida olemistaan Jeesuksen olemassaoloon, vaikka ei sitä voi ottaa kuin suunnan kohti Kristusta ja toivoa parasta.



Syiden ja seurausten pohdinta on varmastikin hyödyllyllistä ja jopa välttämätöntä, mutta sillä ei pystytä ratkaisemaan olemassaoloamme. Sitä vaan on elämässä asioita, jotka eivät aukea muutoin kuin suostumalla elämään.



Kiitos ja anteeksi ja Voimia

T: Vesa T





.

Kesää

Jahas. Sitä on näköjään vierähtänyt "hyvä" tovi edellisestä kirjoituksesta. No. Kyllähän siinä niin on käynyt, että ylpeys kävi lankeemuksen edellä. Ei oo hommat pysynyt suunnitelmassani raamissa tällä väliajalla. Kova oli uho, mutta ilmeisesti liiallinen luotto ja varmuus omaan voimaan ei oikein näköjään riitä. Täytyis vaan malttaa ja muistaa turvata Jumalan voimaan. Mutta kaippa Jumala sitten pitää meikäläisestä tällä tavoin kiinni itsessään ja hoitaa pikkuhiljaa ehjemmäksi.

Tällainen tapahtumasarja, missä JUmala on ensin hoitanut minua niin, että elämä maistuu hyvältä. Ja kun kaikki sujuu olen hyljännyt Jumalan, kun pärjäähän tässä ittekseenkin. Ja tulen valtavan ylpeäksi ja omahyväiseksi. Mutta kyllä reilussa kuukaudessa elämän maku on vähän toisenlaiseksi muuttunut. Ja taas täytyy/saan nöyrtyä Jumalan edessä, koska en näköjään ittekseni pärjää. Kai sitä Jumala pikkuhiljaa pehmittää minusta ihmisen, joka kelpaa itselleen, Jumalalle ja lähimmäisille.
Tärkeä huomio on jälleen se, että vaikka minä hylkään Jumalan niin Jumala ei hylkää minua. Jumala näköjään kestää kiukuttelut ja uhot ja Rakastaa.




.

Rukouksia

Oliskohan tää 1000 rukousta vuodessa blogi ajallisesti puolen väli paikkeilla ? noin suurinpiirtein vois aika lähellä olla. Väliaikatietona ilmoitettakoon rukousten määrän olevan tasan 300. Eli tällä menolla päästään noin 600 rukoukseen tän vuoden aikana mikäli meno pysyy samana. Ei täyty 1000 rukousta jos tahti ei muutu. Täytyis siis reipastua ! Mutta pysyypä nöyränä. Toivottavasti.

No joo, mutta hengellisesti tää blogin kirjoittaminen on ollut antoisaa. Näkee mitén prosessi etenee.

ja nyt olen parina aamuna aloittanut päivät rukouksella luonnon ääressä. Olen löytänyt kännykästäni radion. Nyt herään vähän ennen kuutta laitan radion kännykästä korvanappien kautta päälle ja lähden koiran kanssa puolen tunnin kävelylle. Radio ylen ykköseltä tulee tuohon aikaan hartaita säveliä ja aamuhartaus alkaa 6.15. Hartaudet ovat hyvät avaus päivälle, jonkun pohtimia juttuja, vaikka ei niissä aina niin kauheasti hartaudellisia aineksia olekaan, mutta tuleepa rukoiltua ja laulettua virsiä heti aamusta. Laulaa täytyy silleen hillitysti ittekseen, kun ei kehtaa pihalla laulaa kovaan ääneen, joku vois vielä vaikka pelästyä.


.

Suoraa toimintaa

Paastot on ollut ja mennyt ajanjakso, mutta nyt aloitan huomenna uuden seitsemän viikon vähän tuon paaston kaltaisen jakson. Sitä kun on tän löysäilyjakson aikana alkanut kaipaamaan tiukempaa rakennetta arkeen. Aika erikoista on tämä kaipaus.

Asia mistä on päästävä eroon on kaikenlainen puhe pyrkimisestä olen esim. puhunut aina, että pyrin aloittamaan päivän rukouksella. Mitä se sellainen pyrkiminen on mikä ei johda toimintaan? En tiedä, mutta tästedes on ajateltava ja puhuttava ja tehtävä niin, että aloitan aamut rukouksella. En siis pyri aloittamaan vaan aloitan. On mietittävä päivälle rakenne ja toteutettava sitä. Kun rytmittää päivät rukoushetkillä, ruokavaliolla ja liikunnalla niin arki toimii kuin itsestään.

Siis enemmän suoraa toimintaa ja vähemmän jonninjoutavaa pyrkimistä ja loputtomia tekosyitä.

Ugh


.

Paastoa

Kristus nousi kuolleista. Totisesti nousi. ja ylösnousemuksen loimussa on lämmin ja rauhaisa olla. Kiitos Jeesus.

Paastonaika siis päättyi. Itse aloittelin Pääsiäisestä iloitsemisen jo vähän ennen pääsiäistä. Paastoonaika ei siis itsellä sujunut loppumetreillä aivan omien suunnitelmien mukaan. Pääsiäinen meni nuorten leirillä hommissa. Leiri päättyi pääsiäisyön messuun. Ja pääsiäispäivänä olin vapaaehtoisena alttarinrakentajana Tuomas messussa. Perheenkin kanssa ehdin olla myöskin.

Tätä pääsiäistä todellakin odotti, vähän niinkuin lapsena odotin joulua. Pääsiäinen ei ole aiemmin tuntunut tältä. Pääsiäisen aika nuorten leirien hartauksissa ja messut sekä yöllä että pääsiäispäivän iltana jotenkin kirkastivat pääsiäisen merkityksen. Ja paastonaika kirkasti itselle kilvoittelun merkityksen. JOtenkin on itsellä sellaista herätyksen tuntua. Hyvä niin.


Paastorukouksia 137


.

Paastoa43-45

No niinhän siinä sitten kävi, että voimat ehtyivät aivan Paaston viime metreillä. Keskiviikkona paastohommat eivät enää toimineet lainkaan. Ei pystynyt jatkaan. Homma lähti ns. lapasesta. Ja lapaset katosivat. Vähän harmittaa, mutta kai tääkin on Jumalan opetusta siitä, että liiallinen omahyväinen tyytyväisyys kilvoittelussa ei ole hyväksi. Sitä kun alkoi ittellä olla sellainen voitonriemuinen olo omien tekemisten ansiosta. Ok. tietynlaista tyytväisyyttä omiin hommin täytyy varmaan olla, mutta täytyis muistaa Jumalakin. Ja olla onnellinen omasta olemassaolosta.


.

Paastoa42

NO niin. Tää päivä näyttää syömisten osalta ihan hyvältä, kun sain taas homman toimimaan. Rukousta ja reippailua peliin niin alkaa päivät toimimaan.

Täytyy paaston jälkeen yrittää alkaa rytmittämään päivän touhuja rukoushetkillä ja kurinalaisella liikunnalla ja syömisillä. Ainakin yrittää. Ei sillä, että tulisin jotenkin paremmaksi ihmiseksi, vaan siksi, että sitoutumalla kurinalaisuuteen ja sitä kautta Kristukseen voi kokea vapautta. Tää on jotenkin hankala selittää, että sitoutuminen vapauttaa, mutta voin joku päivä yrittää selittää.



Paastorukouksissa meni satanen rikki. Passtorukouksia 107




.