Kesää

Jahas. Sitä on näköjään vierähtänyt "hyvä" tovi edellisestä kirjoituksesta. No. Kyllähän siinä niin on käynyt, että ylpeys kävi lankeemuksen edellä. Ei oo hommat pysynyt suunnitelmassani raamissa tällä väliajalla. Kova oli uho, mutta ilmeisesti liiallinen luotto ja varmuus omaan voimaan ei oikein näköjään riitä. Täytyis vaan malttaa ja muistaa turvata Jumalan voimaan. Mutta kaippa Jumala sitten pitää meikäläisestä tällä tavoin kiinni itsessään ja hoitaa pikkuhiljaa ehjemmäksi.

Tällainen tapahtumasarja, missä JUmala on ensin hoitanut minua niin, että elämä maistuu hyvältä. Ja kun kaikki sujuu olen hyljännyt Jumalan, kun pärjäähän tässä ittekseenkin. Ja tulen valtavan ylpeäksi ja omahyväiseksi. Mutta kyllä reilussa kuukaudessa elämän maku on vähän toisenlaiseksi muuttunut. Ja taas täytyy/saan nöyrtyä Jumalan edessä, koska en näköjään ittekseni pärjää. Kai sitä Jumala pikkuhiljaa pehmittää minusta ihmisen, joka kelpaa itselleen, Jumalalle ja lähimmäisille.
Tärkeä huomio on jälleen se, että vaikka minä hylkään Jumalan niin Jumala ei hylkää minua. Jumala näköjään kestää kiukuttelut ja uhot ja Rakastaa.




.