Aina voi rukoilla

Syksy tulee, ellei ole jo tullut. Vaikka sen tuloa kuinka haluaisi hidastaa, ei sen saapumista voi estää. Ja koska kesä alkaa kohta olla auttamattomasti ohi, siirtyy tämä rukousblogikin minun osaltani talviteloille.

Kun aloin kirjoittaa tätä blogia, elättelin toivoa, että nyt meikäläisen tulisi rukoiltua joka päivä tuntitolkulla. No joo, jokainen voi itse päätellä kuinka taas kävi. Olen kuitenkin mietiskellyt paljon rukousta, ja oppinut ymmärtämään lisää, kuinka laaja käsite rukous oikeastaan on. Ei Jumala laske kellosta, kuinka monta minuuttia olemme päivittäin olleet kädet ristissä.

Tämän kesän aikana minulle on tullut yhä vain selvemmäksi myös se, kuinka turhaa on yrittää saada Jumalaa tekemään oman tahtoni mukaan. Olisihan se kauheaa, jos omilla ponnisteluillani saisin kiedottua Jumalan pikkusormeni ympärille, eihän koko kristinuskossa olisi silloin mitään järkeä. Voimme siis vain jäädä luottamaan siihen, että Jumala kuulee joka ikisen pienen huokauksemmekin ja vastaa kun tahtoo siten, miten Hän meille parhaaksi näkee.

Vaikka tämä taitaa jäädä tämän blogin viimeiseksi rustailukseni, ei lopeteta rukouksen ihmeelliseen maailmaan tutustumista, sieltä löytyy aina vaikka mitä uutta ja mielenkiintoista.

Siunattua syksyä!

PS. Syyskuusta eteenpäin rukousblogista voimmekin lueskella vuoden ajan Vesa Tuomisen mietteitä teemalla "yksi vuosi, tuhat rukousta".

Huhuu, kuuleeko kukaan?

Onko sinusta joskus tuntunut siltä, että rukoilet tyhjää? Oletko miettinyt, kuuleeko joku ihan aikuisten oikeasti, mitä pääsi sisällä höpötät? Niinpä, olen minäkin miettinyt, onko tässä koko touhussa mitään mieltä. Näin järjellisesti ajateltuna ei rukoilemisessa olekaan mitään järkeä. Kukaan ei vastaa normaalilla ihmisen äänellä, vaikka kuinka pälättäisit itseksesi. Olet myös saattanut rukoilla jonkin tietyn asian puolesta lukemattomia kertoja, mutta niin kuten haluaisit ei vain tapahdu. Mietit, onko syynä yksinkertaisesti se, että Jumala ei kuule tai halua kuulla.

Jumala on kuitenkin luvannut, että kuulee jokaisen rukouksemme, ja siihen saamme luottaa. Kun meistä tuntuu, että hoemme vain tyhjää, voimme onneksi avata Raamatun, jotta myös Jumala saisi puhua meille sanansa kautta.

Onneksi Jumalan olemassaolo ja rukouksen voima ei olekaan meidän tunteistamme kiinni. Itsestäni ei ainakaan aina tunnu miltään, vaikka kuinka yrittäisin. Mutta olisihan se kauheaa, jos voisin itse tsemppaamalla vaikuttaa siihen, kuuleeko Jumala rukoukseni tai onko Hän ylipäänsä olemassa. Kyllä olisi itsellä ainakin moni rukous mennyt ties minne, jos Jumala kuulisi rukoukset vain, kun keskityn tarpeeksi hyvin.

Lehdestä luettua

Tiedotusvälineet levittävät eteemme jos jonkinlaista kurjuutta. Mies pahoinpideltiin ja ryöstettiin, nainen puukotettiin, pankkineitiä uhattiin aseella. Jokainen osaisi jatkaa listaa loputtomiin. Sen sijaan, että turtuisimme näiden uutisten kuulemiseen, voimme sulkea nämä lähimmäisemme rukouksiin ja miettiä, mitä kaikkea monet joutuvatkaan käymään läpi. Kun luen miehestä, joka tappoi veljensä, ajattelen kaikkia niitä veljeksiä, joiden väliltä löytyy paljon katkeruutta, vihaa tai kateutta. Kun luen vanhuksen maanneen päiväkausia avuttomana olohuoneessaan, ajattelen kaikkia niitä yksinäisiä, joiden avunhuutoa kukaan ei kuule. Kun luen ruuan hinnan noususta, ajattelen niitä, jotka päivästä toiseen kamppailevat pysyäkseen hengissä.

Esirukouksen ei aina tarvitse sisältää selviä pyyntöjä toisten puolesta. Voimme välillä yksinkertaisesti vain pysähtyä ajattelemaan lähimmäistämme ja siten liittää tämän rukoukseemme.

”Jos joku ei tiedä, mitä rukoilla, lukekoon sanomalehteä. ” - Jörg Zink