Syksy tulee, ellei ole jo tullut. Vaikka sen tuloa kuinka haluaisi hidastaa, ei sen saapumista voi estää. Ja koska kesä alkaa kohta olla auttamattomasti ohi, siirtyy tämä rukousblogikin minun osaltani talviteloille.
Kun aloin kirjoittaa tätä blogia, elättelin toivoa, että nyt meikäläisen tulisi rukoiltua joka päivä tuntitolkulla. No joo, jokainen voi itse päätellä kuinka taas kävi. Olen kuitenkin mietiskellyt paljon rukousta, ja oppinut ymmärtämään lisää, kuinka laaja käsite rukous oikeastaan on. Ei Jumala laske kellosta, kuinka monta minuuttia olemme päivittäin olleet kädet ristissä.
Tämän kesän aikana minulle on tullut yhä vain selvemmäksi myös se, kuinka turhaa on yrittää saada Jumalaa tekemään oman tahtoni mukaan. Olisihan se kauheaa, jos omilla ponnisteluillani saisin kiedottua Jumalan pikkusormeni ympärille, eihän koko kristinuskossa olisi silloin mitään järkeä. Voimme siis vain jäädä luottamaan siihen, että Jumala kuulee joka ikisen pienen huokauksemmekin ja vastaa kun tahtoo siten, miten Hän meille parhaaksi näkee.
Vaikka tämä taitaa jäädä tämän blogin viimeiseksi rustailukseni, ei lopeteta rukouksen ihmeelliseen maailmaan tutustumista, sieltä löytyy aina vaikka mitä uutta ja mielenkiintoista.
Siunattua syksyä!
PS. Syyskuusta eteenpäin rukousblogista voimmekin lueskella vuoden ajan Vesa Tuomisen mietteitä teemalla "yksi vuosi, tuhat rukousta".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti