Valoon jatkoa, vihdoinkin, toivottavasti ?

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt näköjään jo aikaa. Viime kirjoituksessa kuvittelin olevani jo jonkinlaisessa valossa tai ainakin matkalla kohti sitä, mutta kävikin vanhanaikaisesti ja jouduin entistä syvempään pimeyteen oman uskoni kanssa. Jotenkin sitä olin niin jumissa, että ei vaan saanut aikaiseksi edes kirjoittaa tätä blogiakaan.

Runoilija Panu Tuomi kirjoitti eräässä runossaan "Olen alkanut helliä tätä pimeyttä, että valo saisi viimeisen sanan" . Jos valo on Jumalan johdatusta niin miksi ei yhtä hyvin pimeyskin ? Tää nyt tuntuu olevan tän saman asian jankkaamista, mutta minkäs teet. Näillä mennään mitä on, niinkuin eräs hyvä ystäväni sanoo.

Tässä kuukauden aikana itselläni oli murhe, mikä painoi mieltäni, mitä en saanut itse ratkaistua ja jonka ratkaisua rukoilin Jumalalta. Parin viikon rukoilun jälkeen sain ruokakaupassa ollessani selkeän viestin Jumalalta, että ei sun tarvi Vesa olla huolissasi tai murheellinen, että asiat järjestyy kyllä. Ihmeellistä oli tuo. Rukousvastaus. Olo helpottui, näin asian selkeämmin ja pystyin käsittelemään sitä aivan uudessa valossa.

Rukouksia on tällä kasassa sadan pintaan, kun tossa laskeskelin n. arviota rukousten määrästä tätä blogia varten. Tavoitteesta pidän kiinni edelleenkin, mutta kyllä tässä on yhä enemmän suostuttava siihen todellisuuteen, mitä Jumala haluaa minun elämälleni. Mutta blogia yritän päivittää jälleen viikottain. Katotaan, kuin käy.




.