No nyt oon saanu taas yhä paremmin asioista kiinni. Mutta sitä elämä ja uskokin ainakin itsellä on, että välillä ollaan sumussa ja välillä kirkkaudessa. Joskus on tullut oltua uskonelämässä täydellisessä pimeydessäkin. Uskon, että kulkeminen pimeydestä valoon ja valosta pimeyteen on hengellistä kasvua ja prosessia, kun yrittää kulkea kohti Jumalaa.
Eilen pidin oikein kunnon rukoushetken ittekseni. Kyselin Jumalalta suuntaa ja tarkoitusta. Oli oikein hyvä olla tuntui siltä, että sai olla Jumalan hoidossa.
Ja nyt ei muuta kuin tuhannen rukouksen kimppuun. Nyt olen kuudenkymmen rukouksen kohdalla, joten kyllä rukoiltavaa piisaa, kun olen ihmisenäkin keskeneräinen.
.
torstai 16. lokakuuta 2008
perjantai 10. lokakuuta 2008
Jytyä
Justihin. Taas alkaa päästä pikkuhiljaa arkiseen rytmiin kiinni. Pakko. Tällainen "vapaaherrana" eläminen ei tosiaan sovi ittelle. Pakko saada rytmiä elämään. Vähän liikuntaa ja opiskeluakin oon saanut liikkeelle. Ja rukousta. On taas ollut pakko myöntää se kuinka heikkoa ja haurasta oma usko ja elämä on.
Mutta ajatus siitä että pelastumiseni ei ole kiinni omasta vahvuudestani vaan pelastajani vahvuudesta, Kristuksesta, helpottaa elämää. Yksi virsi tästä aiheesta on pyörinyt pari päivää päässä, joten kai se pakko tänne on laittaa rukoukseksi. Tää on kovaa kamaa ja siinä on jytyä, mutta toimii ittelle juuri siksi. Virsi 289
1.Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja,ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin.
Jos luoksesi en pääse voittajana,saan tappioni tuoda kuitenkin.
2.Jos en voi suoraan Isän syliin juostaja uskon varmuudesta riemuita,saan ahdistuksen yössä sinuun luottaaja ääneen huutaa: Herra, armahda!
3.Jos en voi katsettani sinuun nostaaja lapsen lailla jäädä turviisi,saan katumuksen, tuskan alta pyytää:Nyt minuun tartu, Vapahtajani!
.
Mutta ajatus siitä että pelastumiseni ei ole kiinni omasta vahvuudestani vaan pelastajani vahvuudesta, Kristuksesta, helpottaa elämää. Yksi virsi tästä aiheesta on pyörinyt pari päivää päässä, joten kai se pakko tänne on laittaa rukoukseksi. Tää on kovaa kamaa ja siinä on jytyä, mutta toimii ittelle juuri siksi. Virsi 289
1.Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja,ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin.
Jos luoksesi en pääse voittajana,saan tappioni tuoda kuitenkin.
2.Jos en voi suoraan Isän syliin juostaja uskon varmuudesta riemuita,saan ahdistuksen yössä sinuun luottaaja ääneen huutaa: Herra, armahda!
3.Jos en voi katsettani sinuun nostaaja lapsen lailla jäädä turviisi,saan katumuksen, tuskan alta pyytää:Nyt minuun tartu, Vapahtajani!
.
tiistai 7. lokakuuta 2008
Takkua
Kylläpä takkuaa. Aina vaan menee laiskemmaksi näköjään tämän blogistin touhut. Tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi. Jopa tv:n aamuohjelmat ja saippuasarjat on alkaneet kiinnostaa. huolestuttavaa?
Kotona olo onkin näköjään yllättävän raskasta, vaikka sitä olen itse halunnutkin. Kotona olo ilman säännöllisiä pakottavia aikatauluja onkin yllättävän työlästä, kun pitäis kuitenkin saada jotain järkevää aikaiseksi. Että mitä se vapauskin sitten on, kun tuntuu siltä ettei saa sidottua energiaansa mihinkään järkevään.
Onko niin, että vasta sitoutumalla ja rajojen kautta voi olla vapaa. Jos ajatellaan, että seisoskelisin, vaikkapa yhdeksännen kerroksen kaiteella varustetulla parvekkeella tai sellaisella parvekkeella, missä ei olisi kaidetta lainkaan niin kummassa tapauksessa voisin kokea olevani vapaampi. Itselle toisi kaide kyllä vapautuksen tunteen.
Kylläpä oli varsinaista keittiöpsykologiaa, mutta olen yhä vakuuttuneenpi siitä, että sitoutuminen Jumalaan vapauttaa minua elämään.
.
Kotona olo onkin näköjään yllättävän raskasta, vaikka sitä olen itse halunnutkin. Kotona olo ilman säännöllisiä pakottavia aikatauluja onkin yllättävän työlästä, kun pitäis kuitenkin saada jotain järkevää aikaiseksi. Että mitä se vapauskin sitten on, kun tuntuu siltä ettei saa sidottua energiaansa mihinkään järkevään.
Onko niin, että vasta sitoutumalla ja rajojen kautta voi olla vapaa. Jos ajatellaan, että seisoskelisin, vaikkapa yhdeksännen kerroksen kaiteella varustetulla parvekkeella tai sellaisella parvekkeella, missä ei olisi kaidetta lainkaan niin kummassa tapauksessa voisin kokea olevani vapaampi. Itselle toisi kaide kyllä vapautuksen tunteen.
Kylläpä oli varsinaista keittiöpsykologiaa, mutta olen yhä vakuuttuneenpi siitä, että sitoutuminen Jumalaan vapauttaa minua elämään.
.
keskiviikko 1. lokakuuta 2008
Löysäilyä
No niin. Taas on viikko jotenkin lipsahtunut. Ei taida loppua tollanen järjetön väkivalta, mitä nähtiin nyt Kauhajoella ennenkuin Jeesus tulee takaisin. Sitä ennen ei voi kuin rukoilla rohkaisua, että voisimme kääntyä Jumalan puoleen kaikissa vaivoissa.
Se on jännä, kun pitäis opiskella kotona tulevaan tenttiin niin sitä huomaa puuhivansa kaikkea muuta tosi tärkeää. Huomasin tässä eräänä päivänä laittavani jalkalistaa kiinni, tärkeä homma, mutta olishan sekin voinut odottaa tentin yli, kun se on jo pari vuotta odottanut muutenkin. Ja kellarin siivous, totta kai, juuri nyt. Pakko.
Asioita ei näköjään voi tehdä ennenkuin on kiire. Tulevaan tenttiin on ollut runsaasti aikaa lukea, mutta jälleen lukeminen tapahtuu todennäköisesti suurimmaksi osaksi kahvin voimalla edellisenä yönä.
Tuntuu tossa rukoilemisessa olevan sama juttu, kun on oikein kova hätä niin tulee rukoiltua koko ajan ja tosissaan, mutta kun menee hyvin ja on aikaa niin rukoileminenkin on löysää ja vaisua. Iltarukoukset olen rukoillut, mutta kyllä muuten on ollut hiljaista. No joitakin esirukouksia olen heittänyt Jumalaa kohti.
Kun aloittelin tätä blogia tuli jonkin aikaa rukoiltua aktiivisesti usen kerran päivässä niin olo oli aivan loistava. Kaikki vaan sujui. Nyt huomaa, kun on tullut löysäiltyä rukoumielessä niin alkaa myös vanha vainoaja vaivaamaan. Jumala unohtuu ja sitä kuvittelee pärjäävänsä yksin tässä maailmassa. No, kyllä Jumala palauttaa ruotuun. Onneksi.
rukouksia 51/1000 (kyllä tästä vielä noustaan)
.
Se on jännä, kun pitäis opiskella kotona tulevaan tenttiin niin sitä huomaa puuhivansa kaikkea muuta tosi tärkeää. Huomasin tässä eräänä päivänä laittavani jalkalistaa kiinni, tärkeä homma, mutta olishan sekin voinut odottaa tentin yli, kun se on jo pari vuotta odottanut muutenkin. Ja kellarin siivous, totta kai, juuri nyt. Pakko.
Asioita ei näköjään voi tehdä ennenkuin on kiire. Tulevaan tenttiin on ollut runsaasti aikaa lukea, mutta jälleen lukeminen tapahtuu todennäköisesti suurimmaksi osaksi kahvin voimalla edellisenä yönä.
Tuntuu tossa rukoilemisessa olevan sama juttu, kun on oikein kova hätä niin tulee rukoiltua koko ajan ja tosissaan, mutta kun menee hyvin ja on aikaa niin rukoileminenkin on löysää ja vaisua. Iltarukoukset olen rukoillut, mutta kyllä muuten on ollut hiljaista. No joitakin esirukouksia olen heittänyt Jumalaa kohti.
Kun aloittelin tätä blogia tuli jonkin aikaa rukoiltua aktiivisesti usen kerran päivässä niin olo oli aivan loistava. Kaikki vaan sujui. Nyt huomaa, kun on tullut löysäiltyä rukoumielessä niin alkaa myös vanha vainoaja vaivaamaan. Jumala unohtuu ja sitä kuvittelee pärjäävänsä yksin tässä maailmassa. No, kyllä Jumala palauttaa ruotuun. Onneksi.
rukouksia 51/1000 (kyllä tästä vielä noustaan)
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
