Neljäs paastopäivä vaihtumassa noin tunnin päästä seuraavaan. Enkä ole tänäänkään lipsunut syömisistä. Tän paaston tavoitteena on tosiaan pyrkiä luopumaan riippuvuussuhteesta ruokaan. No onhan se ruoka nytkin koko ajan mielessä, mutta uskoakseni terveemmällä tavalla, kun syö vaan nälkäänsä.
Uskon, että riippuvuuksien karsiminen paljastaa minusta jotain uutta. On hyvä nähdä millainen mies sieltä peilistä luuraa takaisin, kun ei ole riippuvuutta "turvana". Mutta sen huomaan, että jos tätä puuhastelua ei tee Jumalan kanssa niin aika nopeasti menee moraaliseksi kikkailuksi. Täytys muistaa aina rukoilla, että onko suunta oikea.
Mutta tänään oltiin perheen kanssa kirkossa. Ja käytiin tohlopin järven jäällä hiihtämässä tai mä kävelin meidän koiran poikasen kanssa. Jotenkin oli sellainen olo koko päivän, että oltaisiin oltu koko perhe Jumalan erityisessä hoidossa. Voiko toisaalta parempaa tunnetta ollakaan. Tuskin.
.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti