Jäi eilen kirjoittamatta tänne. Oli ihan uskomaton väsy illalla, kun piti avata kone ja kirjoitella. En sitten kirjoittanutkaan vaan menin nukkumaan. Nukuin hyvin ja olin aamulla sitten virkeänä. Hyvä näin.
Paaston vaikutukset tuntuvat yhä pahenevana väsymyksenä ja erilaisten syömiseen liittyvien mielitekojen lisääntymisenä. Viime yönä näin jopa unta siitä kuinka syön leivoksia yms. Aamulla harmitti kunnes tajusin, että kaikki hairahdukset olikin unta vain.
Yhtä asiaa olen miettinyt tässä kilvoittelussa erityisesti. Nimittäin sitä, että miten on mahdollista sielun olla levollinen, vaikka on nälkä, väsymys ja mieliteot vaivaavat. En ole nimittäin pitkään aikaan laittanut itseäni näin koville enkä ole pitkään aikaan voinut kokea tällaista lepoa sisimmässä. Erikoista on. Enkä kyllä ole ollut Jumalankaan kanssa näin intensiivisessä vuorovaikutuksessa (jos voi tällaista sanamuotoa käyttää) Kaippa se sitten on niin, että kun annan Jumalan rakastaa itseäni niin Jumala rakastaa ja hoitaa. KOnkreettisesti.
Ja ehdottoman tärkeää on ollut se, että on mukana joku henkilö joka ymmärtää, miten tällainen ruokavalio toimii käytännössä niinko fyysisellä tasolla. Ei tarvi ite murehtia siitä, että miten pitäis tehdä, kun tekee vaan sen mitä on ohjeeksi annettu. Oliskohan se noin myös hengellisessä elämässä, kun "ohjekirja" on kuitenkin meille annettu.
Ihme juttu kuitenkin ja kaikkiaan. Tämä on teema mihin tulee taastusti palattua vielä.
.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti