paastoa15

Tänään kävin Tesoman aamukirkossa. Tollainen arkimessu toimii kyllä hyvin. Päivällä sitten olikin hoitava sielunhoidollinen rukoushetki Mikkelin kanssa.

On tää kyllä sellaista jännää aikaa tää ns. paasto. Vaikka on kurja olo niin silti saatan kokea suurempaa rakkautta lähimmäisiäni kohtaan kuin ennen. Sen tiedän, että omalla voimalla tämä ei onnistuisi. Yleensä, kun olen laihduttanut on hermo kiristynyt myös aikas lailla. Nyt ei tosiaan oo mitään. On kuin olis Jumalan hoidossa. Toivottavasti näin on. Uskon ainakin.

Ja on tässä ensimmäisen parin viikon aikana tapahtunut jonkinlaista fyysistäkin puhdistautumista. Painosta on pudonnut n. 5 kg, mikä kyllä kieltämättä tuntuu hyvältä.

Ja kyllä tässä kilvoittelussa Raamatun Sana osuu kovemmin kuin ennen Tänään osu tosi kovaa aamukirkossa luettu Jaak. 1: 2-6, jota täytyy mietiskellä aikas nöyrällä mielellä armon lävitse.

Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden. Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.



.