Jahas. Tovi on näköjään vierähtänyt edellisestä tekstistä. Ei tähän taukoon mitään ihmeempää syytä ole. On vaan ollut kaikenlaista puuhastelua.
Mutta nyt alkaa Ison Paaston aika tästä tuhkakeskiviikosta Pääsiäiseen. Olen ajatellut kilvoitella oikein hartiavoimin tämän paaston aikana. Eihän se niin ole, että itsestä jotenkin pyhempi kilvoittelun kautta tulisi, mutta jonkinlaista ymmärryksen kasvua toivon sekä uskooni että elämäntapoihini. Näkis edes vilahduksen siitä, mistä tässä kaikessa on kysymys.
Tämän paaston aikana omaan ruokavalioon tulee iso muutos. Ruokavalion, josta on karsittu hiilihydraatit (mm. herkut) pois on tehnyt minulle Timo Heiniö, joka kattoo miehen syömisten perään ettei kilvoittelija aivan hyydy. Itselle on aina tuo ruoka (kaikenlaiset herkut) ollut jonkinlainen pelastaja (tai niin olen kuvitellut). Kun on iloa tai surua niin herkuista löytyy lohtu ja pelastus. Oikeastihin asiassa käy päinvastoin. Ja samalla, kun etsin pelastusta syömisen kautta niin samalla käännän selkäni oikealla pelastajalle, Jeesukselle.
Nyt, kun Timo on tehnyt sellaisen ruokavalion, mistä on vai hengen pitimiksi niin yksinäisyyden ja eksymisen tunteisiin jää oikeastaan lohduksi rukous ja Jeesus. Näinhän se pitääkin olla ! Ja onhan noita kilojakin tullut herkutteluiden kautta, joten ei olisi harmi, vaikka vähän ihminen tässä kevenisikin.
Tarkoitukseni on kirjoitella tätä blogia tän paaston ajan päivittäin, että nähdään miten prosessi etenee. Tänään aloitellaan illan Aleksanterin kirkon tuhkamessusta. Samalla kun paastoa kirjoittelen ylös niin eteneepä tämä varsinainenkin blogi. Huomiseen.
.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti