keittiöteologiaa1

Taas on aikaa mennyt tovi. Flunssa voitettu ja punttisalillakin kulkee ihan hyvin, mitä nyt olkapää vähän renkkaa.

Kun sanotaan, että joku harrastaa keittiöpsykologiaa niin se tarkoittaa psykologian harrastamista vailla syvällistä perehtyneisyyttä asiaan. Se on käsittääkseni sellaista pintapuolista, yleistävää psykologista havainnointia.

Nyt seuraa keittiöteologiaa rukouksesta,(vaikka taitaa olla koko blogi sellaista täynnä).
On monenlaista rukousta. On sellaista rukousta, missä rukoilija rukoilee jotakin Jumalan suuntaa ja pyrkii siten vaikuttamaan omaan tai muiden elämään. Ihminen on ikään kuin pyrkii vuorovaikutukseen Jumalan kanssa. Toteutuu rukoiltava asia tai sitten ei.

On myös sellaista rukousta, missä suunta on kadoksissa eikä tietä missään. Tulee vain rukoiltua jotain joko tavan vuoksi tai joutessaan tai hädissään tai muuten vaan, rukoilee tavallaan huomaamattaan. Silloinkin on vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa, vaikka ei aktiivisesti siihen pyrkisikään. Vaikka rukous olisikin tapa niin se on hyvä tapa.

JOku piispa sanoi, että Jumala on vuorovaikutuksessa meihin meidän tietämättämme. Jotenkin minusta tuntuu, että Jumalan vuorovaikutus tulee meille näkyväksi, kun vain virittäydymme rukoukseen niin olemme JUmalan kanssa taajuudella. Se on sitten eri asia, mitä Jumalan viestille teemme varsinkin silloin, kun viesti ei olekaan juuri se rukousvastaus mitä itse haimme.


rukouksia 122/1000


.