Joo. Rukoiltukin on. Oltu flunssassa, käyty pojan jääkiekkoturnauksessa. Oon yrittänyt välillä siivotakin ja vähentää aamupäivisin televisiosta tulevien "saippuasarjojen" kattomista. Niin ja kuntosalilla olen saanut käytyä aikas säännöllisesti. Kovin arkista ja hyvä niin.
Iltarukoukset on jälleen säännöllisessä rytmissä, mutta muuten rukoukset on satunnaisia huitaisuja. Olen aikas usein taipunut ajattelemaan, että kun rukoilen niin Jumala vastaa sillai, että ymmärrän vastauksen itsekin ja pystyn pilkkomaan osiin.
Viime aikoina olen huomannut, että minussa tapahtuu Jumalan työtä, mitä en pystykään täysin järjellä tajuamaan. Ja mitä en ole Jumalalta tilannut. Onkohan tää nyt sitten sitä paljon puhuttua armoa ettei voikaan iloita omista ansioistaan. Aika jännä tunne tämä. Ei aina kivaa, mutta ehdottomasti minulle tarpeellista, välttämätöntä. Palaan tähän ensi kerralla paremmin.
rukouksia 110/1000
.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mitä enemmän vuosia kuluu, sitä vaikeammalta tuntuu ymmärtää rukousta. Joillakin ihmisillä tuntuu olevan aina runsaasti vastauksia. Mutta mitä pimeämpään viedään, sitä vähemmän uskaltaa sanoa rukouksesta mitään varmaa. Silti koen, että pitää rukoilla.
kyllä. Ja tuntuu, että mitä enemmän rukoilee niin sitä pimeämpään viedään aina välillä. Mutta mitä se pimeys sitten onkaan ? Ja kyllä mä oon sun kanssa samaa mieltä siitäkin, että Rukous kannattaa aina.
Lähetä kommentti