torstai 16. lokakuuta 2008

Valoa1

No nyt oon saanu taas yhä paremmin asioista kiinni. Mutta sitä elämä ja uskokin ainakin itsellä on, että välillä ollaan sumussa ja välillä kirkkaudessa. Joskus on tullut oltua uskonelämässä täydellisessä pimeydessäkin. Uskon, että kulkeminen pimeydestä valoon ja valosta pimeyteen on hengellistä kasvua ja prosessia, kun yrittää kulkea kohti Jumalaa.

Eilen pidin oikein kunnon rukoushetken ittekseni. Kyselin Jumalalta suuntaa ja tarkoitusta. Oli oikein hyvä olla tuntui siltä, että sai olla Jumalan hoidossa.

Ja nyt ei muuta kuin tuhannen rukouksen kimppuun. Nyt olen kuudenkymmen rukouksen kohdalla, joten kyllä rukoiltavaa piisaa, kun olen ihmisenäkin keskeneräinen.






.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämähän on aivan helmi blogi. Tsemmpiä!!!

Vesa kirjoitti...

Kiitoskiitos