Moro. Olen Vesa, orastavassa keski-iässä oleva opiskelija ja osa-aikainen koti-isä. Olen pitkään ajatellut, että minun olisi hyvä rukoilla itseni ja muiden puolesta. No rukoilenhan minä aina joskus, mutta säännöllinen päivittäinen rukouselämä ei ole oikein toteutunut. On aina muka jotain kiireempää tai sitten ei vaan saa aikaiseksi.
Itselle rukous on parhaimmillaan keskusteluhetki Jumalan kanssa ja huonoimmillaan rukoukseni on itsekäs hätäinen huitaisu jonnekin Jumalan suuntaan. Ja yleensä rukoukseni on jotain näiden kahden väliltä. Huonoin vaihtoehto itselle on olla vallan rukoilematta, koska Jumala kuulee kaikenlaiset rukouksemme. Näin uskon. Ja, vaikka kuinka rukoilisin niin en silti tule yhtään tämän pyhemmäksi. Itseäni en pysty pelastamaan, mutta rukouskilvoittelulla roikun kiinni Uskossa, joka minut pelastaa, armosta. Sitä rukoilen. Eikä Jumala rukouksiani tarvitse, mutta minä tarvitsen rukousta ja Jumalaa.
Yksi vuosi, tuhat rukousta on henkilökohtainen kilvoitteluni sinun luettavaksi ja kommentoitavaksi. Tällä kilvoittelulla en pyri arvostelemaan tai ottamaan kantaa kenenkään toisen ihmisen rukouselämään tai olemaan oikeassa. Yksi vuosi ja tuhat rukousta, vaikka tavoite on asetettu niin silti rukoileminen ei ole kilpailu tai suoritus sinänsä. Kilvoitteluni on turhaa ellen samalla pyri sitoutumaan Kristukseen.
Aloittelen Yksi vuosi, tuhat rukousta kilvoittelun ja kirjoittelun 7.9. Blogista voit seurailla, että kuinka tämän rukoilijan käy. Jonkinlaista muutosta ja prosessia oletan ja toivon sekä hengellisesti että muutenkin minussa tapahtuvan tulevan vuoden aikana. Kattellaan.
terv. Vesa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti