Hiljaisuutta on käsittääkseni kahta laatua. On sellaista hiljaisuutta ja yksinäisyyttä, jota ei ole itse halunnut tai valinnut. Tällaista hiljaisuutta en kenenkään soisi kohtaavan, koska tällainen hiljaisuus saattaa särkeä ihmistä. Mutta on myös sellaista hiljaisuutta, jonka on itse valinnut, koska ajattelee, että se on hyväksi itselle.
Hiljaisuuden retriitti kahden yön yli. Siis maanantai iltapäivästä keskiviikko iltapäivään. Vapaaehtoista vapaana olemista. Rukousta ja hiljaista yhteiseloa. Minulle hiljaisuus rytmitettynä rukoushetkillä pienen porukan kesken merkitsee lepoa ja Jumalan hoidossa olemista.
Retriittini sujui siis ihan mainiosti. Arjessa en voi enkä tiedä haluaisinkokaan elää kuin retriitissä. En aio arjesta vetäytyä mihinkään, mutta kyllä säännöllinen hiljentyminen päivittäin hiljaiseen rukoukseen vaikkapa 20 minuutin ajaksi olis hyvä juttu. Sunnutaina kirjoittelen miten arki on taas kohdellut rukouselämää tai miten rukous on kohdellut arkeani.
retriiteistä lisää: http://www.hiljaisuudenystavat.fi/
Retriitissä rukoiltu Pyhän Birgitan rukous tai osa siitä tulee kovasti minua kohti ja puhuttelee myös arjessa.
Herra, osoita minulle tie. ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti