En ole rukoilevaisesta kodista lähtöisin eikä kaveripiirikään nuorempana rukoillut. Oman perheen parissa en ole kovinkaan usein rukoillut lasten tai vaimon kanssa yhdessä, vaikka yksin olenkin rukoillut. Itseä jotenkin ujostuttaa tai hämmentää tällainen tilanne ja kynnys yhteisrukoukseen esim. ruokaruokarukouksen pitämiseen on itsellä valtavan korkealla. Tää on sinänsä jännä juttu, koska vieraampien ihmisten kanssa pystyn rukoilemaan kyllä. Olen kuitenkin ajatellut pyrkiä tuomaan tällaista tapaa arkiseen olemiseen.
Oliskohan ollut viime perjantai-ilta, kun ehdotin vaimolle yhteistä iltarukousta siten, että minä rukoilisin ääneen perheen ja vaimon puolesta. Vaimolle sopi tällainen ehdotus. Emme ole perheen kanssa minkäänlaisessa ahdingossa, mutta itsellä oli vahva tunne siitä, että halusin vaimon kanssa yhdessä rukoilla perheellemme voimia ja Jumalan siunausta ja johdatusta arkisiin valintoihin. Tässä rukouksessa oli hyvä ja turvallinen olla. Yhdessä. Tulemme jatkamaan tätä kyllä. Kova juttu.
rukouksia 39/1000
.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti