torstai 7. elokuuta 2008

Huhuu, kuuleeko kukaan?

Onko sinusta joskus tuntunut siltä, että rukoilet tyhjää? Oletko miettinyt, kuuleeko joku ihan aikuisten oikeasti, mitä pääsi sisällä höpötät? Niinpä, olen minäkin miettinyt, onko tässä koko touhussa mitään mieltä. Näin järjellisesti ajateltuna ei rukoilemisessa olekaan mitään järkeä. Kukaan ei vastaa normaalilla ihmisen äänellä, vaikka kuinka pälättäisit itseksesi. Olet myös saattanut rukoilla jonkin tietyn asian puolesta lukemattomia kertoja, mutta niin kuten haluaisit ei vain tapahdu. Mietit, onko syynä yksinkertaisesti se, että Jumala ei kuule tai halua kuulla.


Jumala on kuitenkin luvannut, että kuulee jokaisen rukouksemme, ja siihen saamme luottaa. Kun meistä tuntuu, että hoemme vain tyhjää, voimme onneksi avata Raamatun, jotta myös Jumala saisi puhua meille sanansa kautta.


Onneksi Jumalan olemassaolo ja rukouksen voima ei olekaan meidän tunteistamme kiinni. Itsestäni ei ainakaan aina tunnu miltään, vaikka kuinka yrittäisin. Mutta olisihan se kauheaa, jos voisin itse tsemppaamalla vaikuttaa siihen, kuuleeko Jumala rukoukseni tai onko Hän ylipäänsä olemassa. Kyllä olisi itsellä ainakin moni rukous mennyt ties minne, jos Jumala kuulisi rukoukset vain, kun keskityn tarpeeksi hyvin.

1 kommentti:

Marja-Liisa kirjoitti...

Niin onneksi uskomme ei ole tunteistamme kiinni eikä myöskään rukous.
Jumala kun kuulee salaisimmat huokauksemmekin ja tuntee meidät paremmin kuin me itse.
Jumalan aikataulu vain on erilainen kuin meidän.