Välillä on vaikeaa olla hiljaa. Tekee vain mieli jutella, kuunnella musiikkia, tuijottaa telkkua tai mitä ikinä. Usein kun olen yksin, koen hiljaisuuden tylsistyttäväksi, ja minulle tulee tunne, että aika ei kulu sitten millään. Siksipä otankin helposti kirjan tai paremman puutteessa vaikkapa Lidlin mainoslehtisen käteeni. Säälittävää, tiedän.
Välillä tekee kuitenkin hyvää olla ihan vain hiljaa tekemättä oikeastaan mitään. Tällä hetkellä olen oppaana täällä Ylöjärven kirkossa, ja hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta ei täällä kyllä ole puutetta. Kerrankin tulee minunkin oltua kunnolla hiljaa ja pysähdyttyä. Vanhasta kirkosta huokuva rauhallisuus oikein houkuttelee rukoilemaan. Sen takia uskonkin, että rukouselämämme kärsii ainaisesta menemisestä. Ihminen tarvitsee hiljentymistä ja sitä, että on vain hiljaa Jumalan edessä. Kun suljemme ympäriltä kaiken muun hälinän, pääsemme rauhassa etsimään Jumalaa. Välillä se on kuitenkin vaikeaa, tietyt huolet ja murheet tuntuvat aina pomppaavan mieleen heti kun ei tee mitään. Siitä ei kannata kuitenkaan lannistua, Jumala näkee ja tietää onneksi kaiken levottomuutemmekin.
Tyynnytä minut oi Herra
niin kuin tyynnytit myrskyn.
Hiljennä minut oi Herra,
varjele minut pahasta.
Anna kaiken levottomuuteni asettua.
Kiedo minut Herra omaan rauhaasi.
David Adam, Maja erämaassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti