Mitä on esirukous? Sitäkö, että rukoillaan jonkun edessä? Vaiko sittenkin edestä? Muistan, kuinka joskus ihan alaluokilla opettaja kysyi, mitä esirukous tarkoittaa. Kukaan ei oikein osannut vastata, ja minulle tuli mieleen vain se, kun jumalanpalveluksessa joku menee eteen rukoilemaan. Sitä en muistanut tai tiennyt, että se on toisten puolesta rukoilemista, enkä sitä, että sitä voi onneksi harrastaa muuallakin kuin vain kirkossa.
Itse olen saanut kokea esirukouksen voiman tänä vuonna selvemmin kuin koskaan. Tammikuussa lähdin kolmeksi kuukaudeksi vapaaehtoistöihin Saksaan, ja lähtöön liittyi monenlaista levottomuutta, koska en tiennyt oikein mistään mitään. Tiedän kuitenkin todella monta ihmistä, jotka silloin rukoilivat puolestani. Kun lähdön aika sitten koitti, oli lähes kaikki levottomuus ja jännitys poissa, koska tiesin, että vaikka muiden silmissä lähdin yksin, en kuitenkaan oikeastaan ollut yksin. Sain ensimmäistä kertaa kunnolla kokea, kuinka esirukoukset oikeasti kantavat.
Itseensä keskittyminen on aina ah niin helppoa. Rukouksen aiheetkin koskettavat usein hyvin läheisesti itseä. On paljon vaikeampaa rukoilla sellaisten ihmisten puolesta, jotka eivät omassa elämässä niin vahvasti pyöri, saati sitten sellaisten, joiden kanssa ei oikein tule toimeen. Esimerkiksi lähetystyöntekijät kaipaavat kuitenkin rukoustukeamme erittäin paljon. Se on heille korvaamattoman tärkeää, vaikka meistä välillä tuntuisikin, ettei ole mitään järkeä rukoilla jonkun keskellä ei mitään asuvan tyypin puolesta, jota ei ehkä koskaan ole edes tavannut. Esirukous on kuitenkin uskomattoman tärkeää myös evankeliumin eteenpäin viemisessä, tuskin yksikään lähetti omassa voimassaan jaksaa töitä tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti