tiistai 10. kesäkuuta 2008

Laiskuus iski taas

Olen taas ollut laiska. Muiden silmissä olen saattanut tehdä ja saada aikaan vaikka mitä, mutta rukoilemisen suhteen olen ollut pelottavan laiska. Vaikka kuinka aina silloin tällöin kirjoittelen tänne rukousblogiin, on kurja huomata ja ennen kaikkea myöntää itselle, kuinka vähäistä oma rukoilemiseni on taas viime aikoina ollut. Kiire, mikä ihana tekosyy. On mukamas niin kiire, ettei edes rukoilla ehdi. Eikä oikeasti mitään kiirettä edes ole, ihan hyvin ehdin katsella telkkaria ja tehdä kaikkea muuta turhaa.

Rukous ei saisi kuitenkaan olla mikään velvoite. Jaahas, tänään rukoilin vain niin ja niin monta minuuttia, huomenna on siis petrattava. Ja ai niin, viime torstaina en tainnut rukoilla kertaakaan, kamalaa, mitäköhän Jumalakin minusta ajattelee... Jos ajatuksenjuoksu on tätä luokkaa, niin rukoileminen hiipuu kyllä ajan mittaan ihan varmasti. Kyllä sen rukouksen tulisi lähteä ihan muista syistä kuin velvollisuudentunnosta. Minusta tuntuu jotenkin ihan mahdottomalta ajatella, että voisimme miellyttää Jumalaa toistamalla erilaisia rukouksia, joissa sydän ei ole lainkaan mukana. Uskon, että on parempi rukoilla yksi lyhyt syvältä sydämestä tuleva rukous kuin tuhat kertaa joku pitkä ulkoa opittu litania. Ainakin haluan uskoa niin, sillä ajatus, että yritän näin vain oikeuttaa laiskuuttani, ei kuulosta kovin houkuttelevalta.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, että tälläinenkin blogi on olemassa kaikkien muun jauhannan joukossa!

Anonyymi kirjoitti...

Oma kokemus on, että rukoilussa pätee vanha kunnon lumipallosääntö: Pienistä puroista alkaa syntyä iso joki, parhaimmillaan kait elämäntapa - valitettavasti toimii myös toisinpäin, kun rukoileminen jää väliin alkaa unohtaa, kuinka hienosta ja tärkeästä jutusta on kyse. Ja sit menee suorittamisen puolelle - ehkä sekin kuitenkin parempi kuin ei mitään. Itestä tuntuu, että paraikaa valitettavasti kaiken sälän keskellä on jäänyt tuo rukoileminen aivan aavikkovaiheeseen.

Rukoushelmi kirjoitti...

Niinpä, voi kunpa voisikin tuo puro aina voimistua joeksi, liian usein se todellakin meinaa aavikoitua. Mutta ei anneta sen lannistaa ja yritetään yhdessä pitää purot virtaavina, sillä kuten sanoit, pienistä puroista kaikki lähtee.