Usein kuulee rukoiltavan, että anna sitä ja anna tätä ja tee sitä ja tee tätä. Sitten olen onnellinen, ja kaikki on hyvin, kun olet toteuttanut juuri nämä rukoukseni juuri siten miten itse haluan.
Kirjoitin vuosi sitten keväällä ylioppilaaksi, ja tuttu ja turvallinen lukioelämä oli takana. Olin miettinyt mielessäni, miten elämäni siitä eteenpäin jatkuisi. Mutta kuinkas kävikään, suunnitelmani eivät sitten toteutuneetkaan. Silloin harmitti, sillä ajattelin tietäväni, mikä minulle on parhaaksi. Kun nyt kuitenkin vertaan omia silloisia suunnitelmiani ja sitä, mitä minulle on kuluneen vuoden aikana tapahtunut, ei ole epäilystäkään, kumpi oli parempi vaihtoehto. Tämä välivuosi on ollut elämäni paras vuosi (tähän mennessä ainakin), ja asiat lutviutuivat paljon paremmin kuin olin itse edes osannut kuvitella. Onneksi en siis taaskaan saanut tahtoani läpi.
Miksi sitten kuitenkin on niin vaikeaa rukoilla, että Jumala johdata Sinä minun elämääni? Miksen osaa olla murehtimatta ja rukoilla vain, että tapahtukoon Sinun tahtosi? Kyllä ihmismieli on ihmeellinen, sitä luulee tietävänsa vaikka mitä. On aivan liian helppoa unohtaa, että Herra kuitenkin tietää loppujen lopuksi meitä paremmin, mikä meille on hyväksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti